Seitsemäs päivä 29.5.2011 - matkan arviointia

Kirjoitan viimeisen tekstin sunnuntaiaamuna, aiemmat tekstit ja kuvat olen lisännyt blogiin iltaisin noin kello 21-22 aikoihin.

Matkalla monet palaset ovat loksahdelleet kohdalleen: pääsimme lähtemään ajallaan, vaikka tuhkapilvi varjosti lähtöä. Sää on ollut aika hyvä lähes koko matkan ajan. Majapaikka, hotelli Plaza, sijaitsee lähes ihanteellisessa paikassa keskellä Reykjavikia. Tärkeimmät paikat ovat kävelymatkan päässä. Ohjelmaa on ollut tarpeeksi, ei ole tullut "tyhjäkäyntiä". Ohjelma on rytmittänyt päivää hyvin. Ruokaa on ollut riittävästi ja se on ollut maittavaa. Luokan yhteiset käteisvaratkin ovat riittäneet hyvin välipaloihin ja muuhun tarpeelliseen.

Mitään erityisen negatiivista sanottavaa en keksi, vaikka yrittäisin miettiäkin...

Kun matkassa on kaksikymmentäneljä 14-15 vuotiasta oppilasta, niin ongelmitta ei matkasta varmasti selviydy. Ei tälläkään matkalla. Onneksi ongelmat ovat olleet tavallisia arkielämän sählinkejä. Mitään vakavia juttuja, tyyliin päihteiden käyttö, ei ole ollut. Muutaman kerran on joutunut ojentamaan oppilasta "jäynän" jälkeen tai iltaisin hiljaisuuden aikaan, mutta kaiken kaikkiaan meno on ollut varsin mukavaa ja rentoa. Erityisesti täytyy mainita, että oppilaat ovat kiitettävästi seuranneet opastusta Pohjolan talossa, geotermisessä voimalassa ja Kansallismuseossa.

Islantilainen luokka osoittautui mukavaksi luokaksi. Toivottavasti Haraldur ja hänen luokkansa Hagaskólissa saavat matkarahat kasaan ja näemme heidät ensi vuonna Espoossa.

Tänään ohjelma jatkuu niin, että lähdemme tutustumaan Islannin kansallistaidegalleriaan, jossa meillä on opastus. Sen jälkeen klo 13 aikaan syömään. Viimeisen iltapäivän aikana käymme uimassa, loppupäivä vapaata, päivällinen klo 19.

Seuraavana aamuna herätys on klo 4 ja paluumatka kohti Suomea alkaa.

***

Valokuvien katselutilaisuus järjestetään koululla perjantaina 3.6.2011 klo 18. Oppilaat ja vanhemmat ovat tervetulleita!

***

Tämä on viimeinen bloggaukseni Islannista. Kiitokset oppilaille ja vanhemmille. Matka on ollut hyvä!

t. Kyösti

Kuudes päivä 28.5.2011

Tänään noin kello 12.50 oli retkemme huippukohta - ihan konkreettisessakin mielessä. Nousimme silloin Westman saarien Eldfell tulivuoren huipulle ihailemaan komeita näkymiä alapuolella olevaan kylään ja Atlantin valtamerelle.

***

Heräsimme aamulla niin, että ehdimme bussiin kello puoli kahdeksaksi. Bussi vei meidät puolentoista tunnin ajon jälkeen Landeyjahöfn satamaan. Satamasta oli puolen tunnin lauttamatka saarille. Lautta kuljetti myös bussin saarille, joten liikkuminen eri kohteisiin oli nopeaa.

Westman saaret rannalta aallonmurtajan takaa nähtynä

Westman saarien suurin saari on Heimaey. Asukasluku on alle 5000. Tärkein elinkeino on kalastus.

Ensimmäinen kohde oli "Sprangan". Useita kymmeniä metrejä korkealla ulkonevalla kalliorinteellä roikkui köysi. Saaren asukkaiden "kansallisurheilu" oli roikkua köyden varassa ja keinua puolelta toiselle. Luokan oppilaista aika moni kävi kokeilemassa "sprangania" ja opettajilla oli sydän sykkyrällä. Sen verran hurjan näköistä touhu oli.

Puolenpäivän aikoihin kävimme pikaruokapaikassa syömässä hampurilaiset.

Matkaa jatkoimme sitten kohti Eldfell tulivuorta. Tulivuori purkautui vuonna 1973. Tammikuussa alkanut purkaus uhkasi kaupunkia ja tulivuori syöksi laavaa ja tuhkaa aina kesäkuulle saakka. Asukkaat evakuoitiin saarelta ja monet talot jäivät laavan alle.

Kävelimme vuoren huipulle ja huipulta oli komeat näkymät ympäristöön. Kamerat olivat ahkerassa käytössä. Hieman myöhästyimme alustavasta bussille saapumisajasta, mutta kaikki olivat sitä mieltä, että myöhästyminen ei tässä haitannut.

Paluumatkalla satamaan poikkesimme katsomaan vuoden 1973 purkauksen tuhoja. Alla olevissa kuvissa yksi esimerkki.

Lähdimme saarilta hyvillä mielin, ohessa saaret kuvattuna laivan kannelta.

Paluumatkalla bussi poikkesi sataman läheisyydessä olevalle Seljalandfossin vesiputoukselle. Vesiputouksen taakse pääsi myös kiertämään.

Reykjavikiin palasimme viiden jälkeen. Matka oli viimeinen, jolla suomea puhuva oppaamme Gudrun oli mukana. Annoimme hänelle ja bussin kuljettajalle lahjat ja kiitimme hyvästä työstä.

Sää oli koko päivän ollut erinomainen, mutta Reykjavikissä satoi.

Viides päivä Islannissa 27.5.2011

Viides päivä Islannissa alkoi sateisissa merkeissä. Yöllä oli satanut ja aamulla vielä tihkutteli jonkin verran.

Edellispäivän nuhtelu oli ilmeisesti tehonnut, kun nukkumaanmeno illalla sujui huomattavasti ripeämmin kuin edellisenä iltana. Ainakin opettajan näkökulmasta.

Lähdimme noin pariakymmentä vaille yhdeksän kohti Hagaskólia. Perillä Haraldur jakoi meidät ja islantilaiset ystävämme ryhmiin toiveiden mukaan.

Alunperin oli tarjolla viitisen ryhmää, mutta olarilaiset valitsivat oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: ensimmäinen ryhmä valitsi ostoskeskukseen lähdön, toinen ryhmä valitsi jalka/koripallon pelaamisen. Islantilaiset sijoittautuivat vastaavasti kumpaankin ryhmään ja päivä alkoi.

Ryhmien aktiviteetit jatkuivat puoleen päivään saakka. Sää oli vaihteleva, pilvinen ja välillä tiputteli sadetta. Kuitenkaan mitään rankkasadetta ei onneksi saatu. Myös kori- ja jalkapallon pelaaminen onnistui hyvin.

Puolen päivän jälkeen koulun pihalla grillattiin hodareita ja syönnin jälkeen kokoonnuimme Haraldurin luokkaan ja sanoimme jäähyväiset islantilaiselle luokalle. Jäähyväislahjoina annoimme luokalle Olarin koulun ja lukion logolla varustetut USB-muistitikut.

Matkalla takaisin hotellille poikkesimme Islannin kansallismuseossa. Alunperin meidän piti käydä Kopavogurin luonnonhistoriallisessa museossa, mutta tapaamamme ihmiset suosittelivat kansallismuseota. Saimme museossa pätevän englanninkielisen opastuksen Islannin historiaan.

Opastuksen jälkeen vaihdoin pari sanaa oppaan kanssa. Opas kiitteli luokkaa, joka jaksoi olla rauhallisesti ja käyttäytyi museossa erinomaisesti.

Opas kertoi myös silloin tällöin pitävänsä yhteispohjoismaisia teatterikursseja nuorille. Näillä kursseilla erityisesti suomalaisilla ja islantilaisilla nuorilla yhteistyö toimii hyvin. Parin päivän kokemuksella islantilaisesta koulusta voin hyvin jakaa tämän oppaan ajatuksen.

Alla on kuva Islannin lipusta 1900-luvun alkupuoliskolta, jolloin Islanti oli Tanskan kruunun alla. Eiköhän lipusta tule väistämättä mieleen oma siniristilippumme. Lipun värien selityskin on tutunoloinen.

***

Onnistuivatko koulupäivät? Mielestäni aika hyvin. Oppilailla oli yhteisiä tehtäviä, he kommunikoivat keskenään, viettivät aikaa yhdessä.

Hauskaa oli huomata, että islantilainen luokka oli *aivan samankaltainen* kuin suomalainen vastineensa. Samankaltaiset tyypit löytyvät kummastakin. Myös koulukulttuuri tuntui hyvin samalta kuin Suomessa. Yhteyksiä on paljon.

Haraldurin luokka on mahdollisesti tulossa ensi vuonna Suomeen. He ovat jättämässä Nordplus-hakemusta ja toivottavasti sen saavat. Mainitsin Haraldurille, että mielellämme olemme yhteistyökouluna ja autamme heitä kaikin tavoin. Odotellaan saako luokka avustusta, jos saa, niin katsotaan sitten, mitä teemme.

Neljännen päivän tapahtumia 26..5.2011

Heräsimme aamulla tavallista aikaisemmin, kun tarkoitus oli kävellä Hagaskóliin. Ennen lähtöä jouduimme kyllä antamaan palautetta edellisestä illasta, kun nukkumaan meno tahtoi olla hankalaa.

Lähdimme varttia yli kahdeksalta kohti Hagaskólia, jossa olimme (aivan liian) ajoissa. Pienen odottelun jälkeen yhteysopettajamme Haraldur otti meidät vastaan ja ohjasi luokkaan, jossa rehtori toivotti meidät tervetulleeksi. Hän esitteli meille Islannin koulusysteemiä ja omaa kouluaan. Rehtorin tervetuloesittelyn jälkeen Haraldur otti meidät hoteisiinsa ja ohjasi luokkaan, jossa meitä odotti islantilaisluokka, kaikkiaan 27 oppilasta. Siis 51 oppilasta eli aikamoisen suuri luokka.

Annoimme tuliaisina Suomesta Aaltotarjottimen, jolle olimme ostaneet riittävän määrän suomalaisia karkkeja, Dumleja, Marianneja, Omareja, "Suomen lippu -suklaita" ja Olarin lukion Kiina-projektin lakuja. Ainakin islantilaiset oppilaat tuntuivat olevan hyvin kiitollisia lahjasta.

Olimme etukäteen jakaneet luokan "random"-menettelyllä kolmen hengen ryhmiin, yhteensä kahdeksan ryhmää. Haraldur oli tehnyt saman omalle ryhmälleen. Näistä yhdistettiin tyyliin 3+3 islantilais-suomalaiset ryhmät.

Kukin ryhmä tutustui kouluun parinkymmenen minuutin ajan niin, että islantilaiset toimivat oppaina olarilaisille.

Tämän jälkeen Haraldur piti oppilaille lyhyen esittelyn Islannin erityisoloista, mannerlaatoista, mannerlaattojen liitoskohdista ja tästä johtuvista ilmiöistä. Hän näytti myös kuvia Eyjafjallajökullin ja Grimsvötnin tulivuorenpurkauksista.

Tämän lyhyen luennon jälkeen oppilaat jakautuivat aiemmin muodostettuihin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai pohdittavakseen energiaan liittyvän aiheen. Aiheesta tuli keskustella ja vertailla Suomen ja Islannin oloja. Ryhmävaihe kesti noin 45 minuuttia.

Ryhmätyöskentelyn jälkeen tehtävänä oli esittää keskustelun tulos englanniksi muille.

Lounaan söimme koululla puolen päivän aikaan ja lähdimme sen jälkeen bussilla kohti Blue Lagoonia. Blue Lagoon on geotermisellä lämmöllä lämpiävä kylpylä, jossa veden lämpötila oli reilusti yli kolmekymmentä astetta. Altaat ovat laavakerrostumien keskellä ulkoilmassa.

Päivän virallinen ohjelma päättyi päivälliseen pizza&pasta buffetissa.

Jotta matkasta jäisi jokaiselle hyvä mieli, muistutimme oppilaita iltahiljaisuudesta ja käytännöistä yleensäkin. Toivottavasti oppi menee perille.

Huomenna jatkamme Hagaskólissa ja tarkoitus on, että islantilaiset ovat isäntinä ja opastavat olarilaisia kaupungilla, koriskentällä, uimahallissa. Oppilaat saivat valita ryhmänsä ja toivottavasti ensimmäisen päivän pienoinen ujous karisee ja löytyy ystäviä puolin ja toisin.

Hagaskoli ja Blue Lagoon

Hei vaan :)

Tanaan olimme Hagaskolissa tutustumassa paikalliseen koulusysteemiin, seka koulun oppilaisiin. Saavuttuamme sinne aamu yhdeksalta, jakoi Kyosti luokkamme ryhmiin joita islantilaiset sitten kierrattivat ympari koulua. Sen jalkeen teimme pienia projektitoita liittyen paaosin energiaan, jotka sitten esittelimme kukin vuorollaan muille. Oli janna huomata kuinka samanlaista Hagaskolissa oli kuin mita meidan koulussamme. Oppilaatkin olivat hyvin mukavia ja eloisia ja heidan kanssaan luisti juttu helposti, vaikkakin  keskustelu oli englanniksi.

Hagaskolista ajoimme bussilla suoraan Blue Lagooniin, jonne 'host' luokkamme oppilaat myos tulivat. Siella me sitten lilluttiin ja kelluttiin vedessa parisen tuntia, hieroen mutaa (seka omiin etta toisten) kasvoihin. Ilmapiiri oli hyvin rento, ja juttu luisti hyvin, kivaa oli :) Blue Lagoon oli kylla ehdottomasti kaymisen arvoinen paikka, suosittelen!

Nyt on muutama tunti vapaa-aikaa ennen ruokailua paikallisessa Hornio Pissa Pasta Buffet:issa, sen voisi kayttaa vaikka kiertelemalla Reykjavikia :D

- Julia (seka Denis ja Elias P.)

P.S.
toivottavasti Kyosti viela lisaa kuvia liittyen paivaamme, silla itse en voi sita tehda ao. koneella :D

"Tulivuoriluokan" retken kolmas päivä ke 25.5.2011

Ihmettelin oppilaille, eikö blogia ole päivittänyt kukaan muu kuin minä, vaikka tiedän, että taitoa, osaamista ja haluakin olisi oppilaissa. Syy selvisi: hotellin koneeseen on tehty joitakin estoja (tai siitä puuttu jotain), että päivittäminen ei sillä onnistu. Kenelläkään ei ole läppäriä, joten oma läppärini on ainoa, jolla tämä "reality show" onnistuu. Ehkä lainaan tätä konetta oppilaille, niin saamme aidon todistuksen tältä matkalta (eikä opettajan värittämää kertomusta).

***

Hesarissa olleet pari juttua on huomattu täälläkin (ainakin suomalaisten turistien parissa, islantilaiset eivät Hesaria luultavasti lue). Pari Mikkelistä kotoisin olevaa turistia totesi, että "ootteko te SE luokka". Mukavaahan tuo on...

***

Päivä alkoi samalla tavalla kuin eilinenkin eli lähdimme aamupalan jälkeen klo 9 bussilla kiertämään "Golden Circle" kierrosta



Ensimmäinen kohde oli Nesjavellirin geoterminen alue ja siellä Hellisheidin geoterminen voimalaitos. Geotermisessä voimalaitoksessa käytetään maaperän lämpöä hyväksi niin, että siitä saadaan sähköä ja lämmitettyä taloja. Geotermistä energiaa voidaan valjastaa käyttöön lähellä mannerlaattojen liitoskohtia. Kuvassa näkyvät "päästöt" ovat vesihöyryä.





Voimalassa meidät otti vastaan vanhempi herrasmies, jonka nimeä en valitettavasti muista. Hän esitteli laitosta erittäin hyvällä tavalla. Kieli oli sujuvaa englantia, asiat kerrottiin yksinkertaisesti, mutta ei "lapsellisesti", koko ajan oli hyvä pedagoginen tuntuma esitettävään asiaan. Esittelijällä oli hyväntahtoinen pilke silmäkulmassa. Parhaita voimalaitosesittelyjä, joita olen ikinä kuullut.






Toisena kohteena oli Gullfossin vesiputous. Putous oli komeaa katsottavaa. Otimme siellä myös pakollisen ryhmäpotretin. Gulfossin matkailukeskuksessa kävimme syömässä päiväruoan: lammas- tai sienikeittoa.







Gullfossin putouksen jälkeen oli vuorossa geysirit.Geysirit ovat kuumia lähteitä, joista purkautuu säännöllisin väliajoin kuumaa höyryä.








Matkamme jatkui Þingvellirin luonnonsuojelualueelle. Alueella kohtaavat Euraasian ja Amerikan mannerlaatat. Kuvissa näkyy vasemmalla puolella Euraasian laattaa ja oikealla puolella Amerikan laattaa. Maisemat olivat jylhiä.






Perillä "kotona" olimme noin klo 16 aikoihin.

Illallisella kävimme ravintola Reykjavikissa. Kuvissa näkyvät annokset.



Alkupalat


Pääruoka



***

Matka on sujunut tähän saakka erinomaisesti. Erityisesti tänään sää suosi. Aurinko paistoi ja oli puotainen päivä. Oppilaat ovat kuunnelleet silloin, kun on kuuntelemisen aika ja erityisiä häiriöitä ei ole ollut.

Toivottavasti matka jatkuu samoissa merkeissä myös huomenna kun vierailemme paikallisessa koulussa, Hagaskólissa. Tapaamme vastaavalla luokalla olevia oppilaita ja teemme heidän kanssaan yhdessä töitä. Eilen tapasimme Sepon kanssa luokan opettajan Haraldurin, ja suunnittelimme energiaan liittyviä ryhmätöitä. Asiaa oli kyllä jo kypsytelty kevään mittaan useilla sähköposteilla. Huomenna näemme, miten konsepti toimii. Oppilaita on yhteensä viitisenkymmentä, haastava tilanne...